Ihmiset

Mie toivon vielä, että pienet kylät pohjosessa ellää

Hän on juuriltaan suomalainen, mutta juurtunut uudelleen – Jäämeren kalliorantoihin ja Varankivuonon tundraan. Hän on Pykeijan Elsa. Hänen etuvanhemmat olit Suomesta ja net oli juurilthaan lujat – Elsa on tullut niitten juuriin. Ivalon kirjasto oli ääriään myöten täynnä, kun Elsa Ingilä-Haldorsen viimein saapui kylään koronavuosien jälkeen puhumaan Pykeijasta ja samalla Pykeijan Elsa -kirjasta, joka ilmestyi 2021. Inarilaiset, varsinkin vanhemmat heistä, istuivat kirjaston penkeissä hartaana kuin kirkossa odottamassa Elsan saapumista estradille. Tuntui aivan siltä kuin väki olisi odottanut oman vanhan rakkaan tätinsä tapaamista pitkän ajan päästä. – No , sösterihän mie olenki tällä puolen raijjaa . Ainakin Kittilässä net muistavat vieläkin sanoa, että sieltä se meijän sösteri taas tullee, naurahti Elsa.

Pykeijan Elsa ei voinut olla ihmettelemättä, kuinka paljon väkeä oli saapunut Ivalon kirjastoon.

– Olen aivan yllättynyt, että niin paljon ihmisiä tullee tänne. Enkä mie aattellukhan , että tästä kirjasta tullee semmonen kirja, että met praathaamme siitä ympäri Suomen.

– Mutta minun lapset ei enhään y