Ajanviete

Lapin legendat yöpöydällesi - Inarilaisia 4 -kirjaa vielä jäljellä

Mitä Inarijärven lapintalossa syötiin kesäisin? Miten kevätkarhua pyydettiin ennen vanhaan? Millainen oli savottamiehen lavitsapäivä? Entä miten vanhassa Lapissa pärjättiin, kun tulipalopakkanen paukkui nurkissa? Näihin kysymyksiin ja moneen muuhun löytyy vastaus Inarilaisia 4-kirjasta (Lapin Lehtikustannus Oy, 2021), jota on vielä jäljellä Inarilaisen Kirjanurkassa.

Inarilaisia 4-kirjaan on koottu Inarilaisen parhaimpia henkilöhaastatteluja vuosikymmenten varrelta.

Kirja on aikamatka vanhan Inarin ja Utsjoen historiaan. Kun kirjaa katselee nyt vuonna 2023, niin yksi asia mikä ainakin yhdistää haastateltavia, on se, että suurin osa heistä, vanhan Lapin aikalaisista, on jo ehtinyt kuolla.

Yksi edesmenneistä on Einari Riestola, huuhkajalainen, joka kirjan sivuilla muistelee lapsuuttaan 30-luvulla sekä sota-aikaa.

– Se oli leipäriepu lujassa ennen vanhaan. Ja olihan se alkeellista aikaa. Sen täytyi olla alkeellista, koska muistan semmoisenkin asian ihan varhaislapsuudesta, että navetassa touhuttiin pärevalon kanssa. Äitikin teki askareita navetassa ja palava päre oli hampaiden välissä valoa antamassa, ihmettelee Einari kirjan sivuilla.

Edesmennyt on myös Matti Huru, viimeinen Luton helmenpyytäjä, joka eli lapsuuttaan Kattajärven rannan erämaatalossa.

– Kattajärvi oli kaikin puolin hyvä asuinpaikka. Kotitarvekalaa riitti, eikä lintuvellin aineksia tarvinnut kaukaa hakea. Oravannahoista sai rahaa, jota puolestaan tarvittiin, että sai Ivalosta hakea muutaman kerran vuodessa kahvi- ja jauhosäkkejä, muistelee Matti kirjassa.

Inarilaisia 4-kirjaa voi ostaa Inarilaisen Kirjahyllystä 25 euron hintaan. Sen voi myös tilata soittamalla toimituksen asiakaspalveluun p. 040-861 9714.

”Petsamon Salmijärvi oli kansainvälinen paikka. Siellähän minä olen nähnyt elämäni ensimmäiset ulkomaalaiset. He olivat vieläpä mustia ihmisiä, sen ajan Petsamon turisteja. Voi että, se oli meistä hauskaa, kun he kyselivät jotakin meiltä lapsilta. Joku kysyi, että what’s your name, mutta emmehän me ymmärtäneet tuon taivaallista, että mitä he kysyvät”, muistelee Kalajoella asuva Aino Ojala nuoruusaikaansa Petsamossa. (Inarilaisia 4)