Kulttuuri
Inarista vahva edustus Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla
Muun muassa tanssiryhmä Hiloi haloi ja livđetaiteilija Anna Morottaja hurmasivat Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla, jossa kävijämäärä hipoi ennätyslukemia.
10.–16.7.2023 järjestetyille Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille matkasi monipuolinen Inarin edustus.
Kaustisen kylään Keski-Pohjanmaalle, eli noin 10 tunnin ajomatkan päähän Inarin kirkonkylältä, suuntasivat tanssiryhmä Hiloi haloi, Ulpu Mattus-Kumpusen luotsaama Ulpu já usteveh sekä Heli Valkaman vetämä Helinä + keijut. Lisäksi festivaalien eritysvieraana loisti Anna Morottaja, joka esiintyi yhdessä kansanmusiikkiyhtye Tallarin kanssa täyttäen Pelimannitalon päätuvan ääriään myöten. Häntä säesti jo 35 vuotta toiminut kansanmusiikkiyhtye Tallari, joka monipuolisine soitinrepertuaarineen ja nokkeline sovituksineen oli vertaansa vailla.
Kansanmusiikkifestivaalien aikaan 5000 asukkaan kylä täyttyi pelimanneista, innokkaasta kuulijakunnasta, tanssijoista ja muusta kansanmusiikin parissa tavalla tai toisella askaroivasta väestä. Pelimanneja oli tänä vuonna ennätyksellisen paljon, mikä merkitsi valtaisaa määrää erilaisia esityksiä. Sää helli ja pelimannien lisäksi tapahtuma keräsi yhteen yleisön, joka oli suurin sitten Kaustisen 50-vuotisjuhlafestivaalin.
Uuden äärellä oltiin myös Inarissa vastikään perustetun tanssiryhmä Hiloi haloin esityksissä.
Vuonna 2022 tanssinsa aloittanut porukka teki nyt ensiesiintymisensä Inarin kunnan ulkopuolella, ja tahti oli hurja. Kahden päivän aikana Hiloi haloi nähtiin kolme kertaa, joista ensimmäinen oli paahteisella, festivaalialueen ja -vilinän keskellä paistattelevalla Juhlapihalla. Keskipäivän helteeseen kokoontui musiikki- ja tanssiväkeä runsain mitoin ja tanssijoiden innostus tarttui katsojiinkin.
Pölyn laskeuduttua esiintymisrupeaman jälkeen oli tunnelma tanssiryhmässä korkealla ja esitysten pohtiminen nostatti riemunkiljahduksia “Oli tosi hauskaa! Omista ja muiden esityksistä nousi halu oppia lisää tansseja”, ilakoi Helmi Isojunno.
Tanssimisen lisäksi hän soittaa poikkihuilua Hiloi haloin yhtyeessä.
“Aluksi jännitti kamalasti”, tuumii Mila Leppälä ja jatkaa: “Pikku jännitys on kuitenkin hyväksi. Vikalla keikalla nautittiin jo enemmän ja tanssittiin aiempaa rennommin, ja sen huomasi. Oli ihana, että esityksemme kosketti.”
Jenni Satokangas nyökyttelee vieressä: “Meidän hauskanpito näkyi, ja tuntui, että se välittyi muillekin.”
Jatkamisen intoa löytyy
10-henkinen tanssiryhmä pitää tiiviisti yhtä ja huokuu intoa jatkaa ja opetella uusia tansseja.
Tanssin lisäksi musiikilla on merkittävä rooli myös muuten kuin pelkän säestyksen muodossa. Tanssit säestää tilanteesta riippuen 3–7-henkinen yhtye: tanssijoiden ja soittajien roolit vaihtuvat sujuvasti lennosta. Tanssija Zuzana Skálová lauloi ensi kertaa lavalla omalla äidinkielellään. Hän esitti tsekkiläisen polkan Škoda láskyn, josta oli sovitettu Hiloi haloille sopiva versio.
“Oli tosi tärkeää päästä laulamaan omalla kielellä tšekiksi”, kertoo Skálová. Hänen käsialaansa on ryhmän tanssiman tšekikkiläisen laukkapolkan koreografia.
Jo tanssiryhmän nimi nivoutuu napakasti musiikkiin. Hiloi haloi, joka merkitsee sikin sokin tai hujan hajan inarinsaameksi, on myös tanssiryhmän nimikkokappaleen ja -tanssin nimi.
Sen on säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut Ulpu Mattus-Kumpunen, tanssiryhmän yhtyeen ukulelen soittaja ja pääasiallinen solisti.
“Olen ylpeä biisistä ja tanssista, siitä kokonaisuudesta. Se on meidän ihan oma”, sanoo Mattus-Kumpunen.
“Kappaleen syntytarinasta on mukava kertoa, jolloin kieltä osaamattomat pysyvät myös kärryillä ja ymmärtävät.”
Hiloi haloi -kappale sai alkunsa Mattus-Kumpusen opiskellessa inarinsaamea Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kielilinjalla.
“Opintoihin kuului kalastuskurssi, jossa laitettiin juomukset. Niitten laittaminen tuntui ihan tanssiliikkeeltä. Nyt käsityölinjalla opiskellessa ollaan leikattu kenkäheinää ja työstetty sisnaa, jotka myös esiintyvät kappaleessa. Laulan siitä, mistä tiedän”, tähdentää Mattus-Kumpunen.
Ensin laulu, sitten tanssi
Hiloi haloi -kappaleen synnyn jälkeen tarvittiin vielä koreografia. Sen suunnitteluun Jasmi Mäenpää tarttui rohkeasti.
“Ulpu kysyi, jospa joku haluaisi luoda koreografian. Sanoin heti, että “minä!”
”Innostuin todella paljon ja aloin heti miettimään sitä. Alussa oli hirveästi ideoita ja aloittaminen oli hankalaa, sillä en ollut aiemmin tehnyt moista”, taustoittaa Mäenpää. Suunnittelu rupesi sujumaan kuitenkin intuitiivisesti erilaisiin koreografioihin perehtymisen ja hahmottelun myötä.
“Pohdin, minkä tyyppisiä liikkeitä voisi yhdistää perinnetöitä kuvaavien liikkeiden yhteyteen. Mietin, piirsin ja kirjoitin biisirakenteen auki ja jaoin sen askelmääriin” Mäenpää valaisee.
Tanssijat ottivat koreografian ilolla vastaan ja tanssi opittiinkin nopeasti.
“Sain ryhmältä arvokkaita kommentteja. Tarkoitukseni oli luoda tanssi, joka on mukava oppia ja kiva tanssia. Jatkossakin olisi hauska tanssia omia koreografioita, sovituksia ja biisejä”, suunnittelee Mäenpää.
Kaustisen festivaalit olivatkin oiva paikka uusien tuulien ja ideoiden saamiseen. Esityksistä oli runsaudenpula ja tapahtuman luonteeseen kuuluu, ettei kaikkea kerkeä millään näkemään.
Festivaaleilla osallistuttiin muun muassa tanssipajoihin ja liettualaisen tanssiryhmän näytökseen, joka keräsi runsaasti ihastelua. Kiitosta ja sydämellistä palautetta sai myös trioineen Massikka-lavalla ja PH Nordgren -salissa esiintynyt Mattus-Kumpunen. “Jokainen biisi on minulle enemmän kuin vain biisi. Ne ovat merkityksellisiä, joten oli ihana päästä kertomaan näistä merkityksistä. Ihmiset tulivat sanomaan keikan jälkeen, kuinka kiva oli kuulla taustoista,” kertoo Mattus-Kumpunen ilahtuneena.
Yleisönsä lumonnut Mattus-Kumpunen oli laatinut kokoonpanolleen varta vasten Kaustisella esitettävän kokonaisuuden, joka sisälsi muun muassa hänen sukunsa livđejä. Niitä säesti Emma Nokela kanteleella ja Heli Valkama viululla. Seuraava keikka ei ole kaukana, sillä Ijahis Idja -festivaali on jo kulman takana.
”Kaustisella esitetyt kappaleet sopivat juuri tänne ja juuri meidän kokoonpanollemme. Ijahis Idjoilla esitänkin sitten jotain aivan muuta!” Mattus-Kumpunen vinkkaa.
Heli Valkama
Kirjoittaja on muusikko-kuvataiteilija-freelancer, Hiloi haloin ja Ulpu já usteviehin viulisti sekä Helinä + keijujen keulahahmo
Helinä + keijut esiintyivät Kraatarin terassilla paahteisessa auringossa ja tunnelmallisessa pelimannitalossa. Pelimannitalon hirsinen tupa oli tunnelmaltaan ja akustiikaltaan täydellinen Helinä + keijujen musisointiin.
Heli Valkaman sanoitukset herkisti ihmiset ja iski syvälle sieluun, Emma Nokelan ja Ulpu Mattus-Kumpusen säestäessä kanteleella ja ukulelella.
Ida Lassila